Lauantaina, elokuun 26. päivä, tasan sata päivää ennen Suomen 100-vuotisjuhlapäivää, juhlitaan Suomen luontoa. Meillä on kunnia olla ensimmäinen valtio maailmassa, jonka kalentereihin on merkitty liputuspäivä luonnon kunniaksi.

Salon lukiossa juhlitaan tänään Suomen luonnon päivää ja uusien lukiolaisten opiskelun alkua samanaikaisesti. Toiminta-ajalla ykkösten ryhmät istuttavat koulun pihalla sijaitsevaan Pienoislehtoon kukin oman nimikkokasvinsa.

 Mikä on Pienoislehto? Se on noin aarin eli sadan neliömetrin kokoinen istutus koulun piha-alueella. 

Lehto on suomalainen metsätyyppi. Vuonna 2008 valmistuneessa Suomen luontotyyppien uhanalaisuusselvityksessä kaikki lehtotyypit todettiin uhanalaisiksi. Niitä on jäljellä lähinnä luonnonsuojelualueilla.

Monet entiset lehdot ovat nykyisiä peltoja, joista me saamme ruokamme. Pienoislehto on perustettu lehtojen muistoksi. Istutukseen kootaan vähitellen palasista varsinaissuomalainen lehto.

 

Toistaiseksi Pienoislehdossa on 16 istutettua kasvilajia. Tänään luku kasvaa 24:ään, kun kahdeksan ykkösten ryhmää istuttaa kukin oman lajinsa. Jos luonnossa on paikka, jossa ympäristöresurssit mahdollistavat kasvin kasvamisen, se ei pysy pitkään tyhjänä. Varsinkaan, jos siementen lähteitä on runsaasti lähistöllä. Pienoislehdossa on paljon itsekseen tulleita peltorikkaruohoja, joiden kurissa pitämiseksi Salon lukion biologian kerho on työskennellyt. Myöhemmin työ helpottuu, kun lehdon puut ja pensaat alkavat varjostaa kenttäkerrosta ja tehdä olosuhteet lehtolajeille sopivammiksi.

Miksi Pienoislehdossa on isoja tukkipuita makaamassa? Siten matkimme lehdon kehityksen luontaista alkua: vanhat puut kuolevat ja kaatuvat tuulessa. Aukkoon nousee uutta elämää.  

Voitte halutessanne laskea vuosirenkaat rungoista, jotka makaavat Pienoislehdossa. Siitä näette täysikasvuisen lehdon syntyyn tarvittavat askeleet. Ne ovat lyhyitä, millimetrin tai kaksi vuodessa. Pienoislehto ei tietenkään ole koskaan valmis, sillä luonto ei ole ikuisesti sama, vaan huomennakin erilainen. Ajatuksena on, että lehdon puut kohoavat ympäröivästä nurmikosta kuin ne olisivat pienellä saarella järvessä. Lehdon puut kasvavat sata vuotta, sen jälkeen ne elävät sata vuotta, tekevät kuolemaa sata vuotta, ja lopuksi vielä lahoavat sata vuotta.  

Kun Pienoislehto alkaa näyttää täysikasvuiselta, on kulunut sata vuotta. Emme voi tietää, miltä tällä paikalla silloin näyttää. Missä käytössä Salon lukion rakennus on, millaisia ovat Suomen väestö ja ilmasto, onko tekoäly ottanut vallan. Juhlitaan siis nyt.

 

teksti: Lassi Suominen,

biologian ja maantieteen lehtori